Vanhuksien kanssa juttusilla

Minullapa oli pikkutyttönä kuusi (!) mummoa. Sitä sitä koulun pihalla kaverit kadehti ja opet ei uskoneet. Totta se silti oli. Mummoista neljä oli isomummoa ja kaksi mummomummoja. Isovanhemmat, ei vain mummot, ovat lapsuuden mielenkiintoisinta antia. Varsinkin näin taakse päin katsellessa. Isovanhempien suhde lapsenlapsiin oli omalla kohdallani vaikkakin kasvatuksellinen, niin myös pitkäpinnainen ja hyväntuulinen. Vaari opetti soutamaan ja huopaamaan verkkojen noston tahtiin. Mummu mankeloimaan lakanat ja tekemään kanttarellisoossin. Isovanhempien kanssa oli aina kesä tai vähintäänkin joulu sekä napa täynnä ajankohdan herkkuja. 

Olen aikani kuluksi ja isovanhempien poistuttua keskuudestamme, käynyt tapaamassa vanhuksia vapaaehtoisena. Olen lukenut ääneen sekä palvelutalon että kuntoutuskeskuksen asukkaille. Aina olen lähtenyt kotiin hymyillen. Luulen, että hymyä jäi myös jälkeeni.